4. Biodiversiteetti on jakautunut maapallolla epätasaisesti

Tärkein oppimamme asia oli se, miten biodiversiteettiä voidaan tutkia ja mitata. Perinöllisen monimuotoisuuden tutkiminen on yksikäsitteistä ja sitä tutkitaan lähes poikkeuksetta analysoimalla DNA:n eroja lajin yksilöiden ja populaatioiden välillä, kun taas lajin monimuotoisuuden mittaustavan valinta riippuu siitä, miten suurta aluetta halutaan tutkia ja mitä tarvoitteita tutkimuksella on. Tarkin tulos lajin monimuotoisuudesta saadaan mittaamalla taksonomista monimuotoisuutta, eli tutkimalla sitä kuinka monta eri eliöryhmää on edustettuna tietyllä alueella. Kuitenkin tätä yleisempi lajin monimuotoisuuden tutkimustapa on se, että rajataan tietty alue ja lasketaan sen sisällä olevien lajien määrä. Ekosysteemien monimuotoisuuden mittaaminen on kaikista hankalinta, sillä siihen ei ole olemassa mitään tiettyä maailmanlaajuisesti sovittua tapaa, mikä johtuu siitä, että ekosysteemit ovat luonnossa vaikeasti rajattavissa, sillä ne ovat koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään.

Tunnilla esiin tullut uusi käsite oli biodiversiteetti, jolla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta. Se sisältää laajimmillaan kaiken maailman elollisen kirjon ja biodiversiteettiä pidetäänkin yhtenä ekologisen tutkimuksen ja luonnonsuojelun kohteena.

Tehtävä 1 sivulta 43 Oikein vai väärin?

Alueen lajimäärä ei ole riippuvainen alueen pinta-alasta.

- Väärin, sillä alueen pinta-ala vaikuttaa alueen lajimäärään niin, että kun pinta-ala kymmenkertaistuu, lajien lukumäärä kaksinkertaistuu.

Reunavaikutus ilmenee suurena lajimääränä kahden ekosysteemin raja-alueella.

- Oikein, sillä kahden ekosysteemin raja-alueella voi esiintyä molempien ekosysteemien lajeja, jolloin raja-alueen yksilö- ja lajimäärä on reunavaikutuksen ansiosta suurempi kuin kummankaan ekosysteemin sisällä.

Normaali luonnontilainen ekosysteemi pysyy aina muuttumattomana.

- Väärin, sillä mitkään ekosysteemit eivät pysy jatkuvasti samanlaisina, vaan niissä tapahtuu muutoksia. Muutokset kuuluvat luonnollisena osana ekosysteemien olemassaoloon ja lisäävät tällä tavoin niiden sisäistä monimuotoisuutta.

Kaikkien luonnonvaraisten nisäkäslajien perinnöllinen monimuotoisuus tunnetaan.

- Väärin, sillä luonnonvaraisten eliöiden perinnöllinen tutkimus on vasta alkamassa, joten luonnonvaraisten nisäkäslajien perinnöllistä monimuotoisuutta tunnetaan vielä hyvin heikosti.

Saimaannorppa on endeeminen alalaji.

- Oikein, sillä saimaannorppa on kotoperäinen laji, joka elää ainoastaan Saimaan vesistöissä, joka on rajattu ja suhteellisen suppea maantieteellinen alue.

Suomen avainbiotoopit ovat säilyneet hyvin ihmisen vaikutuksilta.

- Väärin, sillä monet Suomen luonnon avainbiotoopeista eli elinympäristöistä ovat hävinneet, koska ravinteikkaan maaperänsä takia niitä on raivattu pelloiksi ja metsiä on hakattu pois asutuksien tieltä.

                                                 Iira Väänänen ja Marika Rissanen